Yhtymä Sund Toivo ja Markku

Kun 60-luvulla 13 ja 15 -vuotiaat veljekset pistävät säästämänsä markat yhteen ja ostavat vanhan säkkimallisen Massikan leikkuupuimurin, jonkinasteista yrittäjyyttä on nähtävissä. Sundin veljekset Markku ja Toivo niin tekivät ja puivat kolme vuotta naapurien pelloilla ja lisäksi puivat vanhalla tappurilla. Sitten tuli äiti rahoittajaksi ja pojat saivat 20-hehtoisen kuivurin. Taas mentiin vähän matkaa eteenpäin. Tuli Topille ensimmäinen Ukko-Mestari, jolla Topi teki töitä kolme vuotta. Sitten ostivat Markun kanssa yhdessä käytetyn Vammas Kersantin. Samaan aikaan syntyi yhteinen yritys. Muutaman vuoden kuluttua ostettiin sitten uusi Vammas Major, jonka rinnalle Kersantti jäi töihin.

”Oli siinä vähän tiukkaakin välillä kun lama tuli kohti. Myöhemmin yrittäjillä, kun korot olivat yhtenä päivänä 11,75 ja seuraavana 17,25 %, oli syytä katsoa tekemisiään tarkkaan. Lyhennykset olivat pieniä ja korot suuria. Mutta kun sain ostettua maatilan, niin pankki katsoi jo suopeammin”, kertoo veljeksistä vanhempi Toivo.

Veljesten yhtymän kolmen koneen ryhmä syntyi, kun -97 taloon tuli Länkkärin C110. Sitten vanha Majori vaihdettiin ensimmäiseen ympäripyörivään Hitachiin samoihin aikoihin. Ensimmäinen metsäkone, Hitachin 100M tuli käytettynä ja vaihdettiin sitten 110:iin. Seuraavaksi hankittiin Hitachin lyhytperäinen, joka on vieläkin kotipihalla. Uusin Hitachi ZX135USL-6 pyörii metsissä kiiltävänä koneena.

Hyvät Hitachit

Velipoika Markulla on ajossa 2005-mallinen Hitachin ZX130LCN-5, jolla on jo 19 500 tuntia mittarissa.  Siihen on tarvittu vain telaremontteja, ei muuta. Toivo ajaa uusinta Hitachi Zaxis 135 USL:ää.

Veljesten ympäripyörivät ovat pientä poikkeusta lukuun ottamatta olleet aina Hitacheja. Koneiden luotettavuus varsinkin metsähommissa on arvaamattoman iso asia. Kun ollaan keskellä metsää kilometrien huonojen polkujen päässä, isoja ongelmia ei kaivata.

Veljesten uusimman koneen myi Henry Leino Rotatorin Liedon toimipisteeltä. Hän pitää Hitachien myymistä selkeänä. Konemerkki tunnetaan ja Hitachin ominaisuudet ovat useimmille tuttuja. Liedon uudessa toimipisteessä huollon ja korjaamon sekä pesupuolen tilat ovat mainiot, sosiaalisista tiloista puhumattakaan. Ilmastoidut tilat antavat lisää työtehoa. Kesäkuumallakin hallin ovia voidaan pitää kiinni ja näin varmistaa puhtaampi sisäilma korjaustöitä tehdessä.

Sundin veljekset tekevät töitä hötkyilemättä

Toivo on jo eläkkeellä ja Markku lähestyy tuota ikää, joka ei konemiehille ollenkaan aina merkitse pitkää vapaata. ”Kun on pitkään tehty, enää ei tarvitse aivan kaikkia töitä saada. Tehdään vähän rauhallisemmin ja pidetään koneista ja miehistä huolta”, kuittaa Markku.

Kysymykseen, miksi Hitachi, Markultakin tulee selvä vastaus: Hitacheihin ei ole tarvinnut juuri remonttia tehdä. Rahaa ei ole juurikaan korjauksiin tarvittu. ”Me otettiin ensimmäinen huoltosopimus nyt tähän koneeseen. Vaikka se tuntuu kalliilta, niin jos kaikki on omassa varassa, niin hintaa sillekin tulee. Huoltosopimuksen ja oman huoltotyön välinen ero jää joka tapauksessa varsin vähäiseksi kun kaikki osatekijät huomioidaan”, sanoo Markku.

Koneessa on huoltosopimuksen myötä etävalvonta. Kaikki tarpeellinen tieto välittyy tehtaalle ja asiakas saa raportin kerran kuussa. Etävalvontatiedot ovat huoltosopimusasiakkaille nähtävissä milloin tahansa. Erityistä huolenpitoa kuvaa sekin, että pyöräalustaisesta otetaan isossa huollossa kaikkiaan 11 öljynäytettä, jotka menevät Hollantiin analysoitavaksi ja sitten tehtaan organisaation käyttöön. Sillä tavoin voidaan seurata ennakolta, ettei koneeseen synny mitään suurempaa vikaa. Ja jos joskus suurempi vika ilmoittaa ennakoivasti itsestään etävalvontaan, Hitachilta tulee asiakkaalle saman tien sähköposti tai kiiretapauksissa puhelu.

Kun Hitachin koneissa käytetään merkin omaa öljyä, sen kehitystyöhön saadaan lisää näkökulmia koneen dataa ja öljyjen analyysiä hyödyntämällä.

Sundin veljesten koneet ovat samanvärisiä myös jatkossa. Henry Leino ei käynyt kuin kerran edellistä kauppaa hieromassa. Veljesten työmaat vaihtuvat, koneet ei.

Teksti ja Kuvat: Juhani Viitanen. Julkaistu Hankintavinkit-lehdessä nro 9/2019